Psy­ko­dy­naa­mi­sen psy­ko­te­ra­pian tavoit­tee­na on lisä­tä kykyä tun­nis­taa, ymmär­tää ja käsi­tel­lä omia tun­tei­ta, sisäi­siä ris­ti­rii­to­ja ja ongel­mia niin, että sisäi­nen kas­vu ja sopeu­tu­mi­nen eri elä­män­ti­lan­teis­sa oli­si­vat onnis­tu­nei­ta. Psy­ko­dy­naa­mi­nen tera­pia perus­tuu sii­hen, että men­nei­syys vai­kut­taa ihmi­sen nykyi­seen koke­mus­maa­il­maan. Huo­mio on lap­suu­des­sa ja var­sin­kin var­hais­lap­suu­den koke­muk­sis­sa. Jokai­sel­la ihmi­sel­lä on oma kehi­tys­his­to­rian­sa, ja psyyk­kis­ten pul­mien taus­ta on lap­suu­den, nuo­ruu­den ja aikui­suu­den kehi­tys­haas­tei­den ratkaisuissa.

Psy­ko­dy­naa­mi­nen psy­ko­te­ra­pia perus­tuu tii­vii­seen ja riit­tä­vän pit­kään hoi­to­suh­tee­seen. Se mah­dol­lis­taa kas­vun ja kehi­tyk­sen aika­na tul­lei­den suju­mat­to­mien vai­hei­den uudel­leen koke­mi­sen ja työs­tä­mi­sen. Työs­ken­te­lyn polt­to­pis­te on nykyi­ses­sä, johon liit­ty­viä mie­li­ku­via ja tun­tei­ta yri­te­tään sel­ven­tää ja ymmärtää.